Global Flyer taas kerran

Lisäilin linkkilistaan muutaman uuden linkin ja samalla latian tähän Steve Fossettin viimeisimmät uutiset.

Steve lensi uuden ennätyksen: pisin lentomatka samalta lähtö- ja määräkentältä. Lento tehtiin Salinan kentältä, Kansasista ja kesti 74 tuntia 27 minuuttia ja kattoi 40706 km. Käytetty lentoreitti näkyy täältä (pdf-formaatti).

Lentoa koskeva blogi löytyy täältä.

Steve Fossettilla on kaikkiaan 110 ennätystä viidessä eri urheilulajissa. Ennätyksistä 70 on vielä rikkomatta. Hänen mielestään vuoden 2005 yksinlento maailman ympäri myös Salinan kentältä on tärkein saavutus. Kaksi tämän vuoden lentoa olivat tietysti pidempiä, mutta viimevuoden ennätyslento oli tietenkin erikoisuutena merkittävämpi.

Fossett on lentänyt aikaisemmin mm. Vickers Vimy-lentokoneen St. John's'ista, Newfoundland, Clifden'iin, Irlannissa, jossa laskeutui golfkentälle.

Kaikki tietysti muistamme mitä saman lennon tehnyt John Alcock sanoi kesäkuun 15. päivänä 1919 historiallisen lentonsa jälkeen:

"Yesterday I was in America, and I am the first man in Europe to say that."

Kateeksi käy sekä Alcockia että Fossettia, joka puolestaan sanoi edellisen maailmanenätyslentonsa jälkeen laskeuduttuaan Englantiin:

"I am a happy man."

Vielä vähän Fossettista

Tätä viereistä CNN-logoa klikkaamalla löytyy lisää juttua lennosta ja osoitte, jossa on Steve Fossettin lyhyt (3.5 minuuttia) lehdistötilaisuus ilmeisesti Manstonissa (Kentin kansainvälinen lentoasema). Videolla esiintyy myös Virginin omistaja ja seikkailija Sir Richard Branson.

Steve Fossett laskeutui Bournemouth'in kentälle

Steve Fossett, 61, joka on noin 80 viimeisen tunnin aikana yrittänyt yhtämittaisen lennon pituusennätystä lähdettyään Floridasta, kierrettyään maapallon kertaalleen ja vielä ylitettyään Atlantin, ilmoitti vaaratilanteesta Global Flyer-koneessa, generaattorihäiriön syytä ei tietysti vielä tiedetä, ja päätti laskeutua Bournemouthin kentälle. Onnistunut lasku tapahtui noin 1710 UTC. Ennätys on noin 45,500 km, joka tehtiin siis ilman välilaskuja tai tankkausta.

Eli gereraattoriongelma tuli sopivaan aikaan. Jos se olisi tapahtunut Atlantin ylityksen aikana, pakkolasku veteen olisi ollut ainoa mahdollisuus.

Siitä huolimatta, että laskeutuminen tapahtui Bournemouthiin, lento on ennätyskelpoinen ja ylittää edellisen pituusennätyksen sadoilla kilometreillä. Itseasiassa jo Shannoniin laskeutuminen olisi riittänyt uudeksi ennätykseksi.

Onnittelut Stevelle.

Lentosuunnitelman muutos

Muutama minuutti sitten Global Flyer kääntyi jyrkästi oikelle ja alkoi nopeasti laskeutua. Mitään selitystä ei toistaiseksi olla annettu, mutta kysymyksessä lienee polttoaineongelma. Koneen suunnasta päätelleen laskeutumien tapahtuu joko Southamtonin tai Bournemouthin lentoasemalle.

Nyt Global Flyer on jo Bournemouthin päällä, mitään ilmoitusta ei toistaiseksi olla annettu.

Global Flyer on Euroopassa ja jatkaa Kentin kentälle

Global Flyer on Euroopassa.

Irlannin rannikolle saavuttiin hieman jälkeen 1500 UTC ja lento suuntautui Luimneach'in kaupungin yli. Kaikki tietysti tietävät, että Luimneach on Limerick ja sen kainsainvälisenä kenttänä on Shannonin kenttä. Shannon oli Irlannin suurin kenttä vielä joku aikaa sitten, nykyisin Dublin on suurin ja vilkkain.

Shannonissa sijaitsee Irlannin ainoa aluelennonjohto, joka johtaa sekä Irlannin oman ilmatilan lentoja että hieman Atlantin valtameren yli suunnattuja lentoja. Nämä ylilennot ovat tietysti enemmistönä Irlannissa. Varsinainen ocaeanic control tapahtuu kuitenkin Shanwick'in Oceanic Control Centre'stä, joka sijaitsee Prestwickissä, Skotlannissa. Shanwick sana tarkoittaa Shannonia ja Preswickiä, aikanaan kaksi Oceanic lennonjohtoa yhdistettiin ja sijoitettiin Skotlantiin.

Kuva: Shannon ACC, Irish Aviation Authority

Shannonin kenttä on aikanaan uusittu palvelemaan pitkänmatkan liikennettä. Monien matkustajakoneiden, ja muidenkin, täytyi tehdä välilasku syystä tai toisesta. Boeing 707 ja DC-8 vähensivät tällaista käyttöä, ja nykyisin se on loppunut lähes kokonaan, ainoastaan joidenkin yleisilmailukoneiden ja tiettyjen sotilaslentojen täytyy käyttää Shannonia tähän tarkoitukseen.

Maailmassa on muitakin kenttiä, joilla on sama tehtävä. Tunnetuin on tietysti Singapore, jossa toistaiseksi laskeutuu suurin osa Australian ja Euroopan välisestä liikenteestä. Kenttä on sen vuoksi erittäin vilkas tiettyinä aikoina päivästä, jolloin eri lentoyhtiöt, pääasiassa Singapore Airlines ja Qantas, tuovat matkustajia monilla koneilla, jakavat nämä uudestaan koneiden kesken ja lennätetään perille. Tämä rumba toistuu useita kertoja vuorokaudessa.

Myös Capo Verden saaristossa Sal'in saarella käydään Amilcar Cabral International Airport'illa tällaista koneiden vaihtoa. Siellä tosin pääasiallisina vaihtajina ovat miehistöt, jotka yöpyvät Sal'issa koneiden tietysti jatkaessa levänneiden miehistöjen kanssa matkaansa. Sal'in kentän rakennustyöstä vastasivat eteläafrikkalaiset aikanaan. Silloin ei South African Airwaysin koneilla ollut asiaa muiden Afrikan valtioiden ilmatilaan. Nyt on tämäkin asia tietysti toisin, ja Sal'in, niin kuin Shannoninkin liikenne on romahtanut.

Steve Fossett on ilmeisesti vielä valveilla. Hänen ajovuoronsa tulee noin 1700 (UTC Suomen aikaa 1900), jolloin laskeutumisen Kentin kansainväliselle kiitotielle odotetaan tapahtuvan.

Tätä kirjoitettaessa Global Flyer on jo Walesin ilmatilassa ja hiljalleen laskeutumassa. Vilkaisin juuri ja kone on lähellä Bathin kaupunkia. Siellähän sijaitsevat Englannin hienoin roomalaisaikainen kylpylä.

Mutta nyt ennätysyritys on nyt Lontoon aluelennonjohdon alaisuudessa, ja laskeutuu siis 1700 UTC.

Global Flyer jatkaa! ja joitakin hajahuomioita MIG-lentäjistä

1200 UTC: Global Flyer on ylittänyt päätöslongitudin, joten 'point of no return' on takanapäin ja lentoa jatketaan kohti Englantia suunnalla 74 astetta, nopeudella 223 solmua ja korkeudella 50,536 jalkaa. Olisi mukava tietää mikä on selvitetty lentopinta, mutta kun ei niin ei.

Mid-Atlantic Ridge on juuri tulossa alapuolelle. Siellä kilometrien syvyydessä sanotaan ensimmäisen elämäksi kutsutun alkaneen maan sisältä purskuvan kkuuman ja mineraalipitoisen veden äärellä kauan, kauan, kauan sitten.

Pekka Laakso taisi olla se Suomen ilmavoimien Mig-lentäjä, joka jossakin näillä alueilla 'lensi' venäläistä sukellusvenettä todella syvällä Taisi sukellusvene olla nimeltään MIR, ja se saattoi käydä syvemmällä kuin kukaan muu. En muista runsaasti tämän yksityiskohdista, ja netiltä löytyy todella yllättävän vähän siitä tietoa, täytyy etsiä lisää, kun on aikaa, nyt ei ole. Siitä ei paljoa olla jälkeenpäin puhuttu. Mitähän lentäjälle kuuluu nykyisi?

Tuon viereisen kirjan on sen sijaa kirjoittanut Jyrki Laukkanen, toinen Mig-pilotti ja aktiivinen ja innokas ilmailuharrastaja, joka teki merkittävän uran Hallin koelentolaivueen puikoissa.

Global Flyer ulos Amerikasta ja Kanadastakin

Tätä kirjoitettaessa Global Flyer on jo jättänyt Amerikan mantereen, jopa mannerlaatankin, ja on hiljalleen matkalla kohti Eurooppaa.

0739 UTC Fossett uinaili Newfoundlandin yläpuolella juuri tulemaisillaan St Johnin yläpuolelle. Grand Banksin matalikot, jossa Titanic hiljalleen ruostuu tunnistamattomaksi, jatkuvat kuvassa vaaleana alueena kohti Atlantia.

Tämä on aluetta, jossa elokuvan The Perfect Storm sikkailut tapahtuivat. Siinä näytteli George Clooney, jonka pitäisi oikeuden mukaan voittaa neljä Oscaria tänä vuonna, mutta ehkä Brokeback Mountainin tunnettuus on liian suuri pala Clooneyllekin. Muuten kalastajat, joita The Perfect Stormissa kuvattiin, ovat ryöstökalastaneet Grand Banksin vedet tyhjäksi hyötykalasta (kuten turska), taitaa espanjalaisilla kalastuslaivastoillakin olla asian kanssa paljon tekemistä.

Mission Control muuten on juuri ilmoittanut, että päätös jatkamisesta Atlantin yli tehdään 1030UTC. Polttoainetilanne on käymässä huonoksi. Global Flyer menetti lentoonlähdossä noin 400 kg polttoainetta taivaan tuuliin ylivuotoventtiilien kautta. Saapa nähdä miten käy.

Tätä kirjoitettaessa Fossett on jo kaukana Atlantilla, suoraan etelään Grönlannin eteläkärjestä ja alueella, josta on pitkän aikaa todella paljon matkaa lähimmälle kentälle.

Koneen nopeus on koko ajan pienentynyt (pienennetty), ja IAS on nyt jo alle 100 KT, vaikka track-nopeus näyttää vieläkin olevan 241 KT. IAS tullaan pienentämään 65 KT paikkeille lähempänä Eurooppaa, kun polttoaine on kulunut vielä vähemmäksi. Korkeutta on nyt 49,472 jalkaa (satelliittikorkeus), eli todennäköisesti 'virallinen' standardi-ilmanpainekorkeus on lentopinta 490, lentosuuntahan on itään. Satelliittikorkeus tietysti muuttuu ilmanpaineen aaltoilun mukaan ja näyttää ajoittain paljonkin virallisesta korkeudesta eroavia lukemia.

Euroopan puolella osutaan maan yläpuolelle ensimmäiseksi Shannonin kentän lähellä Irlannissa.

Juuri tuli ilmoitus, että koneessa on 1800 lbs polttoainetta jäljellä (noin 800 kg).

P.S. Lopullinen päätös jatkosta tehdään 40W:lla.

Floridan yli Atlantille kohti Shannonin kenttää

0100 UTC: Viimeinen tärkeä ja pakollinen käännepiste Amerikan mantereella, St Petersburg ylitettiin aikataulun mukaan. Matkaa on jo tehty yli 60 tuntia, ja huomenillalla pitäisi Global Flyerin Fossetteineen olla Kentin kansainvälisellä lentoasemalla, jos siis polttoaine riittää sinne saakka.

Kääntymispaikka on Meksikonlahden ja Tampa Bay välisellä niemellä, lomakeskus, jonka kaksoiskaupunki on nimeltään Clearwater. Seuraava pakollinen kääntymispaikka on Shannonin lentokentän yläpuolella Irlannissa. Shannonin kenttä on Limerickin kaupungin liepeillä. Limerickhän on tunnettu, niin, limerikeistä.

0130 UTC: Florida jää taakse ja Global Flyer lentää taas Atlantin yläpuolella itse asiassa lähes koko lppumatkan ajan. Kuten kuvasta näkyy maapallo on nyt kierretty kertaalleen, tosin pysyen pohjoisella pallonpuoliskolla koko ajan, lennon aikana ei käyty juurikaan etelämpänä kuin kravunkääntöpiiri.

Vielä on paljon matkaa taitettavana ja polttoaine on käymässä vähiin. Toistaiseksi ei ole ilmoitettu vakavista ongelmista.

Mielenkiintoista on myös seurata avaruussäteilymääriä, joita voi ihailla täältä. Viimeisen tunnin aikana on säteilyä ollut enemmän kuin kertaakan aikaisemmin lennolla, jopa kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin pienin säteilymäärä. Lennon sujumista voi seurata esim. täältä.

Fossett on taas lentänyt pari tuntia pimeässä, koko Amerikan mantereella vallitseekin jo yö. On täydenkuun aika, tällä hetkellä kuu on 98 %:nen, joten yön aikana se pyllähtää täydeksi.

Vilkaistaan vielä tuota viereistä ilmaliikennetilannetta, joka on muuttunut rajusti edellisestä. Selvästi kovin liikennevirta näin öisin on Atlantin yli, erityisesti pohjoisemmilla Oceanic-reiteillä ja erityisesti Eurooppaan päin.

UTC: Universal Time Coordinate (eli meille vanhoille ilmailijoille GMT, Greenwitch Mean Time)

Global Flyer Meksinkonlahdella

0028: Meksikonlahden päällä, lentosuunta on 107 astetta, nopeus 301 KT ja korkeus 51,666 jalkaa. Lento jatkunut ilman ongelmia Arizonan ja Texasin kautta, Houstonin ja Dallasin puolestavälistä, new Orleansin yli ja nyt suunto on suoraan Floridan länsirannikolle, St Petersburgiin, josta käännetään koillisen suuntaan, Cape Canaveralin pohjoispuolitse takaisin Atlantille ja kohti Englantia.

Tuulet ovat vaihteeksi suotuisia ja näyttää, että varakentälle ei tarvitse mennä vaan määränpää tulee olemaan Kentin kansainvälinen lentokenttä. Sanaan kansainvälinen on tässä yhteydessä suhtauduttava varauksella.

Karttakuvassa näkyy vasemmassa yläkulmassa rannikolla Pensacola, joka on USA:n laivaston ilmavoimien pääkoulutustukikohta. Aloitti toimintansa jo 1922. Nykyisin tukikohdassa työskentelee kaikkiaan noin 16,000 henkilöä.

Vieressä Pensacolan koulutustukikohdan lentokenttä. Kiitoteitä on kolme: paralleelit 07/25 Left ja Right ja poikkikiitotie 01/19. 07 on yli 8000 jalkaa (2400 m) ja 01 yli 7000 jalkaa (2100 m) pitkä.

Mexicalista Phoenixiin

1920 UTC : Global Flyer tuli mantereen päälle San Diegon yläpuolella ja näyttää nyt olevan matkalla Mexicalista, joka on meksikolaisen Baja California osavaltion pääkaupunki, Phoenixiin. Intiaani ja karjapaimenaluetta, kaikki länkkäreitä lukeneet tuntevat molemmat kaupungit hyvin, ainakin maineeltaan. Lento pysyy koko ajan USA:n ilmatilassa ja jatkuu seuraten Highway 8:aa, tosin Fossett tuskin sitä edes näkee, onhan alla tilaa 50,000 jalkaa eli 15 kilometriä. Nopeus on hieman lisääntynyt hyvän myötätuulen ansiosta.

Liikennetilanne Amerikan mantereen yläpuolella on vilkas, päiväsaika, puolipäivä koko maassa (paitsi Alaskassa ja Hawaiilla). Itärannikon aika on 1420.

Eteläisen reitinvalinnan ja tietysti ennenkaikkea suuren lentokorkeuden vuoksi muu liikenne ei Global Flyeria häiritse.

LA is passed at 50,000 feet

1815UTC ja Amerikan mantere on lähes käsin kosketeltavissa. Saarista lähinnä rannikkoa oleva, joka on keskeltä paksumpi, on Catalina, jonka mukaan lentovene Catalina on saanut nimensä. Saarella ei saa ajaa autolla kuin erikoisluvalla - saastuttaminen ja ruuhkat - ja kiire - ovat kiellettyjä.

Rannikolla Catalinan kohdalla on Laguna Beach, jonka samannimisessä hotellissa tarjoillaan parin metrin päässä merestä olevalla terassilla Bogie nimistä jääkylmää cocktailia. Bogart kävi siellä Bacallin kanssa siihen aikaan, kun rannikon tie San Diegoon, South Coast Highway, oli vielä sorapäällysteinen ja Laguna Beach oli kaukana maalla oleva hideaway. Nykyisin voit olla yötä Bogart Suitessa tai Bacall Suitessa, hotellin parhaissa huoneissa.

Hotellin kulmilla on patsas henkilöstä, jota kutsutaan nimellä Greeter. Patsas on pystytetty tanskalaissyntyisen Eilar Larsenin muistoksi, tämä vietti aikaansa patsaan paikalla olleella penkillä, sanovat että kaikkiaan 50 vuotta, ja tervehti jokaista ohikulkijaa kovalla äänellä, mutta ystävällisesti. Jonkinlainen kylähullu siis voisi joku sanoa, mutta eksentrisyyshän katsotaan helposti hulluudeksi.

Fossett ei ehdi tervehtiä Greeter'iä vaan matka jatkuu San Diegon yli Amerikan mantereelle. Lentosuunnitelma on taas muuttunut , eikä Meksikon ilmatilaan tarvitse lentää ollenkaan. Global Flyerin selvitys näyttää olevan lentopinnalle 500 nyt, aika korkea pinta koneelle, jonka lakikorkeudeksi ilmoitetaan 450. Mutta kone on nyt jo aika kevyt ja siiviltään muistuttaa purjekonetta, eli kyllähän sillä ylös pääsee, jos vain happea riittää Fossettille.

You are here, Fossett

Global Flyer lensi tästä päivästä eiliseen joskus kuuden maissa UTC tänä aamuna ylittäessään päivämäärärajan, pituuspiirin 180 itäistä tai läntistä, kuinka vaan haluaa.

Nyt Fossett nuokkuu jossakin Hawaiin saariryhmän koillispuolella nokka kohti Bajan nimimaata Meksikossa, johon on vielä matkaa ehkä viitisen tuntia.

Näiden kahden kuvan avulla Global Flyerin pystyy ehkä varmuudella tunnistamaan Yhdysvaltain ilmaliikennetilanteesta (alemman kuvan nuolella merkitty lento). Ylemmässä kuvassa puolestaan näkyy merenpohjan kohoumaketjun avulla mitä kautta se maapallon kuoren hotspot, joka on tehnyt Hawaiin saaret on tullut nykyiselle paikalleen. Näyttäisi, että sillä on jonkinlainen yhteys Aleutien saariketjuun jollakin syvällisellä geologisella tasolla, jota tällainen yksinkertainen ilmailija ei tietenkään pysty ymmärtämään.

Nyt juuri Global Flyer lentää suuntaan 74 astetta, nopeudella 244 solmua (hidas nopeus ja huono uutinen lennon onnistumisen kannalta) ja 45,370 jalan korkeudella.

Jos ihmettelette sitä, miksi korkeus näyttää vaihtelevan omituisella tavalla, niis selitykseksi ehkä kelpaa, että tuo korkeusnäyttä Ultimate Flight'in saitille tulee satelliittijärjestelmästä, Global Flyer sen sijaan lentää lennonjohdon määräämällä painekorkeudella (näyttäisi olevan lentopinta 450), jonka korkeus keskimääräisestä merenpinnasta muuttuu maapallon ilmakehän aaltoilun vuoksi nähdyllä tavalla.

Global Flyer ohittaa halfway point'in 0114 UTC

Puolet urakasta on Global Flyerilla ja Steve Fossettilla takana. Lähtö oli yli puolitoista vuorokautta sitten, 1122 UTC. Lento on lasketussa ajassa ja kaiken pitäisi olla kunnossa loppumatkaa varte.

Tokio jää taakse, edessä valtamerta ja Meksiko 16 tunnin kuluttua.

Fossett suuntaa eteläisemmälle lentoreitille kuin lentosuunnitelma osoitti. Ilmeisesti Mission Control Englannissa on laskenut että perille päästään, jos pysytään jet streamin sisällä.

Lentosuunta on 95 astetta, nopeus 336 KT ja korkeus on 45, 282 jalkaa.

Fuji ja Tokio

Steve Fossettilla on komeat näkymät Japanin 'mantereelle'. Fuji on juuri ohitettu ja Tokio on vasemmalla puolella kymmenen minuutin kuluttua.

Sitten on edessä 16 tunnin merimatka isoympyräreitillä. Seuraavan kerran ollaan maan yläpuolella Meksikossa joskus 19:n aikoihin Suomen aikaa tänä iltana. Lentoliikenne Tyynen meren yläpuolella on vilkasta tähän aikaan, mutta Globalflyer on niin korkealla, että matkustajalentokoneista sille ei ole 'haittaa', ja joka tapauksessa Oceanic aluelennonjohdot ensin Japanissa, myöhemmin Alaskan Anchoragessa, Oaklandissa Kaliforniassa jne pitävät kaikista lennoista huolta.

Lentosuunta on 88 astetta, nopeus 351 solmua ja korkeus 44,929 jalkaa.

Samalla voidaan vilkaista mikä on lentoliikennetilanne Tyynellämerellä. Kuten kuvasta vieressä näkyy, Kalifornian ja Hawaiin välillä on vielä paljon liikennettä, samoin alaskassa. Mannermaalla on tietysti iltaliikenne kiivaimmillaan. Kello on Washingtonissa 2016 (eilisen päivän ilta meistä katsottuna), Atlannin rannikon liikenne alkaa jo hidastua, mutta lännessä lennellään vielä ahkerasti.

Seurataan tarkemmin, kun ollaan lähempänä Amerikan mannerta.

Globalflyer Nagasakin yläpuolella

Kello on 2347 UTC ja Globalflyer on juuri tulossa Nagasakin yläpuolelle. Sitä lähestytään Itä-Kiinan mereltä (East China Sea). Hiroshima jää tällä lentosuunnalla koneesta hieman vasemmalle. Ohitus tapahtuu noin puolen tunnin kuluttua.

Kiinan merestä tulikin mieleen Patrick O'Hara'n kirja Luck of the Lonely Sea (olikohan suomeksi nimeltään Taifuuni Kiinan merellä), jossa seikkailtiin näissä maisemissa. Kaikenlaista mieli ylös yrjöää yksinäiselle yökyöpelille.

Globalflyer suuntaa Kiinasta kohti Japania

Lähes viiden tunnin läpilennon jälkeen nyt 2210 UTC Ultimate Flight on lähestymässä Shanghaita, jonka ylityksen jälkeen matka jatkuu Japanin pääsaarten yli (Japanin rannikolla arviolta 1130 UTC) kohti USA:n länsirannikkoa.

Lentosuunta tällä hetkellä 122 astetta, nopeus 342 KT (hyvissä länsituulissa) ja korkeus 45,556 (Globalflyer näyttää olevan nousussa taas). Intian ylityksen aikana lentokorkeus oli suurimmillaan, lähes 37,000 jalkaa.

Steve Fossett pitää itsensä lentokunnossa (tietysti autopilotti varsinaisesti ajaa konetta) ottamatta silloin tällöin power nap'ejä. Itsekin olen ajanut autolla Tukholmasta suoraan Brysseliin samalla menetelmällä. Tosin en suosittele, autolla ajaminen on vähän vaarallisempaa kuin lentäminen, mutta pakon edessä sitä tulee tehtyä mitään vaan.

Steve kiersi Himalajan vuoriston eteläpuolelta, kääntyi kohti Kiinaa vasta Bangladeshin ja Myanmarin (Burma) ylityksen jälkeen, eikä näin mennyt laisinkaan Vietnamin ilmatilaan.

Tätä kirjoittaessa aikaa on mennyt niin, että Globalflyer lähestyy juuri Shanghaita, on siellä ehkä 4-5 minuutin kuluttua ja menee seuraavan valtameren, Tyynen, yläpuolelle ja kääntää nokan vasemmalle kohti Japania.

Samalla lento kohtaa uuden nousevan auringon, aurinko nousee nimittäin Kiinan rannikolla juuri nyt (kello onkin jo 2250 UTC). Päivänvalon siirtymistä voi hyvin seurata vaikkapa NASA International Space Station'in trackin saitilta, täältä (linkki on myös tuossa oikeassa sivupaneelissa). Samalla voi seurata missä päin ISS on tällä hetkellä (Afrikan yläpuolella itseasiassa).

Muuten, pilotin tuolin voi kääntää kokonaan pois paikaltaan niin, että sielä voi ottaa vaikka vähän parematkin unet, tosin sellaisia ei ole suunnitelmissa. Ohjaamon sivuseinässä on samantapaiset ikkunat kuin matkustajakoneissa, joten lennon aikana voi jonkin verran seurata näköaloja. Eteenpäin näkyy vain pleksikuvusta johon pilotin pää mahtuu lentoonlähtöä ja laskeutumista varten. Tällöin tuolilla on myös tyyny, jonka avulla eteenpäin katsominen onnistuu.

Scaled Composites'in laskutikut ovat päätelleet, että polttoainetta on perillä, Kentin kansainväliselle lentokentälle , vielä jäljellä kolmisen sataa kiloa, joten lennon pitäisi onnistua, tosin mitään muita takaiskuja ei saa tulla. Tyynenmeren tuulet ovat kovia myötäisiä, mutta Atlantilla tuulet ovat ennusteiden mukaan hiljaisempia.

Ultimate flight Intiassa

Steve Fossett on ehtinyt nyt, 1400 UTC, Intiaan saakka. Tänä aamuna kahdeksan maissa hän lensi Egyptin ilmatilasta Wajh'in VORTAC:n yli Saudi Ilmatilaan, sieltä Riyadhin yli Omanin sarven yli ja Intian valtamerta Intian mantereelle.

Daidalokselle Arabian niemimaan kartta ja erityisesti ilmailuorganisaatio on omakohtaisesti tuttua. Tosin reittiä, jota pitkin Fossett pyyhki Arabiassa, ei vielä silloin hamassa muinaisuudessa ollut vielä olemassa.

Tällä hetkellä Fossett on parikymmentä NM pohjoiseen kravunkääntöpiiristä, lentosuunnalla 93 astetta, nopeus 292 KT ja korkeus 47,297 FT.

Fossettilla on myös ongelma, jota koneen suunnitelleen Scaled Composites-yhtiön tiimi yrittää ratkaista. Alkunousun aikana koneesta hävisi polttoainetta vuodon seurauksena. Kaikenkaikkiaan bensaa meni Atlantin aaltoihin noin 340 kg. Ongelmiahan on ollut lähes kaikilla maailmanympärilennoilla, näillähän kolistellaan lentokoneen suorituskyvyn, 'envelope'n, reunoja.

Ilmeisesti laskutikkumiehet yrittävät parhaillaan ratkaista pystyttäisiinkö hävinnyt polttoaine kompensoimaan muuttamalla nopeutta, korkeutta tai lentoreittiä, ehkä jopa määränpäätä, joka voisi olla lähempänä lennon nykyistä leveyspiiriä, näin ehkä jet streameja voitaisiin käyttää jotenkin hyväksi.

Mission Control'in saitilla on myös avaruussäteilymittarin antamia tietoja, joista jotkut saattavat olla jopa ammatillisesti kiinnostuneita. Mielenkiintoista on se, kuinka suuri ero alkumatkan, jolloin vielä lenneltiin pohjoisempana, ja nykyisen säteilykuorman välillä on. Sehän taitaa olla lähes puolet pienempi.

Ja lento senkun jatkuu, toivottavasti lupa Kiinan ylitykseen on kunnossa, muuten tulee loppumatkalla todellisia vaikeuksia.

Fossett on nyt Saharan yläpuolella

Steve Fossett ylittää juuri Afrikan rannikkoa Western Saharan kohdalla (eikä Mauritaniassa kuten olin katsonut lentosuunnitelmasta).

Lentosuunta on 122 astetta, nopeus 295 solmua ja lentokorkeus on jo 42,956 jalkaa ja on ollut vielä nousussa viime aikoina. Periaatteessa 45,000 FT on lakikorkeus.

Tällä korkeudella ohjaamon paine pystytään pitämään 10,000 FT (3050 m) korkeutta vastaavissa olosuhteissa. Stevellä on tietysti myös ylimääräsitä happea koneessa, jos hepenpuutoksesta aiheutuva väsyminen alkaa haitata mittareiden seuraamista.

Lennonjohdon mukaan kaikki on kunnossa.

Koneen alla on yksi maapallon monista kiistellyistä alueista, Länsi-Sahara, joka oli aikaisemmin Espanjan alusmaana. Sittemmin alueesta on käyty sotaa Marokon ja paikallisen vapautusarmeijan, Polisario Front'in, välillä.

Nyt Marokko on rakentanut aidan maiden väliselle rajalle, sen koko pituudelta.

Ei ole ainakaan minun silmääni sattunut protesteja tästä raja-aidasta, niin kuin mm. Palestiinan ja Israelin välille rakennettavasta. Ai niin unohtui sanomatta, sekä länsisaharalaiset että marokkolaiset ovat muslimeja. Mutta tällä ei tietysti ole tilanteen kannalta mitään vaikutusta.

Lento jatkuu.

Burt Rutan, a legend in his time, ja muita lentolegendoja

Steve Fossettin uusimman ennätysyrityksen lentokoneen, Globalflyer'in takana on oman aikamme kuuluisin lentokoneiden suunnittelija, Elmert L. Rutan, jonka kaikki kuitenkin tuntevat nimellä Burt Rutan (kuva vasemmalla), legenda jo eläessään.

Rutan on perustanut kaksi menestynyttä lentokonetehdasta, molemmat ovat suunnitelleet ja rakentaneet lentokoneita, joiden laisia ei ole koskaan ennen suunniteltu tai lennetty missään muualla.

Ensimmäinen tehdas oli RAF, Rutan aircraft Factory ja toinen, josta on tulossa vielä huikeasti paljon tunnetumpi, on Scaled Composites, joka rakensi Space Ship One-avaruusraketin, jolla voitettiin Ansari X Prize, 10 miljoonaa dollaria ensimmäisestä lennosta vähintään 100 kilometrin korkeuteen - avaruuden alimmalle portaalle. Voittaminen edellytti toisen lennon tekemistä kahden viikon sisällä ensimmäisestä. Space Ship One'ille tämä ei ollut mikään onelma ja Rutan sai osan suunnitelmiinsa sijoittamistaan rahoista takaisin, sanotaan että Space Ship One'n suunnittelu ja rakentaminen tuli maksamaan noin 20 miljoonaa dollaria.

Onneksi Rutan on saanut houkuteltua hankkeisiinsa mukaan rahoissa kylpevän englantilaisen, Sir Richard Branson'in (kuva oikealla), joka on itsekin tunnettu suurista seikkailuistaa. Space Ship One'n lennon jälkeen Branson perusti Virgin-yhtymälle avaruusosaston, Virgin Galactic'in, joka alkaa myydä rikkaille matkoja avaruuden kynnykselle, eli 120 km korkeuteen ja ilmeisesti takaisin myös.

Daidaloksen tapainen lentokärpäsen purema tyhjätasku ei voi kuin kateellisena hammastapurren katsella Bransonin ja kumppaneiden seikkailuja. Toisaalta Branson voisi kuluttaa rahansa muutenkin, viinaan ja naisiin, sen sijaan, että tukee rahoillaan ilmailulegendoja kuten Burt Rutan ja seikkailija Steve Fossett.

Rutan joukkoineen on siis myös Fossettin ennätyskoneen suunnittelun takana. Rutan'in ensimmäinen pitkänmatkan kone, Rutan Voyager, teki yhtämittaisen maailmanympärilennon jo 1986, ohjaimissa Burtin veli Dick Rutan ja Jeana Yeager (joka, harvinaisesta nimestään huolimatta, ei ole sukua kenraali Chuck Yeagerille, ensimmäiselle lentäjälle, joka ylitti ns. äänivallin ja tuli takaisin kertomaan lennostaan).

Jeana (kuva oikealla, olisiko Piper Cup'in tai Super Cup'in ohjaamossa), jonka nimiin kirjattiin kaikkien aikojen ensimmäinen naisen tekemä absoluuttinen lentoennätys (ei naisten sarja), ja Dick lensivät yhteensä 24,986 maamailia (18867 NM eli 40,211 km) 9 päivässä 3 minuutissa 44 sekunnissa.

Steve Fossettin lento onnistuessaan kattaa noin 28,000 mailia (45,052 km) ja kaikkiaan 80 lentotuntia. Fossettin konehan on suihkukone ja näyttää taittavan matkaa hieman yli 300 KT:n (555 kmh) maanopeudella.

Tämänpäiväisen Steve Fossettin lennon chase plane'na oli myös Rutannin suunnittelema Beech Starship (kuva vieressä).

Fossett onkin tätä kirjoitettaessa lähestymässä jo 25. pituuspiiriä, on jo ohi Protugalille kuuluvan Santa Marian sataisen kääpiösaaren, jossa sijaitsee Santa Marian Oceanic Air Traffic Control Centre, ja on piahkoin Kanarian saarten kohdalla matkalla kohti Mauritaniaa. Maanopeus näyttää tällä hetkellä olevan 303 KT ja lentoreitin suunta (track heading) 110 astetta. Lentokorkeus on 40,492 jalkaa (eli on lentopintojen välissä) ja mahdollisesti vieläkin hiljalleen nousemassa koneen keventyessä matkan edistymisen mukaan.

Kone on pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon jet stream'ien (lännestä itään puhaltavat voimakkaat ilmavirtaukset - ilmojen jättiläisjoet) välissä, joten näistä ei ole tällä hetkellä apua lentonopeudelle, ja ilmoittaa lievää turbulenssiä.

Live tracking löytyy tässä osoitteessa.

Mainittakoon vielä surullisena yksityiskohtana, että John Denver, pop-laulaja (muitattehan Arvoisat Lukijat, mm. Annie's song, mitenkä se menikään: You fill up my senses, when the party is over...), kuoli 1997 syöksyttyään omistamallaan Rutan Long EZ-koneella taitolennolla mereen Kalifornian rannikon edustalla Monterey Peninsula lentokentältä.

Ja pannaan tähän loppuun vielä lentävä viisaus ensimmäiseltä naiselta, Amelia Earhart'ilta, joka lensi Atlantin yli ja katosi heinäkuun toisena 1937 Tyynellä valtamerellä yrittäessään maailmanympärilentoa kaksimoottorisella Lockheed Electra -koneella.

In soloing — as in other activities — it is far easier to start something than it is to finish it.

eli vapaasti suomeksi:

Yksinlennolla - niin kuin muissakin hommissa - aloittaminen on paljon helpompaa kuin lopettaminen.

Ultimate Flight on ilmassa

Steve Fossett nousi ilmaan Cape Canaveralin kiitotieltä 33 aikaan 1222 UTC ja lentää nyt Atlantin yläpuolella 215 kt:n nopeudella nousussa läpi 12,314 jalan ja ohjaussunnalla 104 DEG, nokka on isoympyräreitillä kohti Afrikan koilliskolkkaa, Mauritanian rannikolla, kuten lentosuunnitelmasta (täältä pdf-tiedostona) käy ilmi.

Lentoolähtö sujui ilman kommelluksia, mutta lähtökiito kesti hurjan kauan, ulkopuoliselta meinasi usko lähdön onnistumiseen alkaa loppua, mutta sinne taivaalle Fossett lopulta kipusi, tosin todella pienellä pystynopeudella.

Live tracking on tässä osoitteessa.