EUROCONTROL: Miehittämättömät ilma-alukset Eurooppaakin

Kuva Boeing: A160T Hummingbird-helikopteri

EUROCONTROL on aloittanut miehittämättömien ilma-alusten (UAS, Unmanned Aircraft Systems) integroimisen Euroopan ilmaliikenteen ohjausjärjestelmiin.

Ensimmäiseksi tietysti järjestettiin kansainvälinen kokous lentomatkoineen, että näidenkin, aikaisemmin kokonaan huomiotta jääneiden, ilmailuasiantuntijoiden lentoyhtiöiltä saamat kultakortit pysyisivät voimassa.

Toukokuussa tänä vuonna UAS-expertit kokoontuivat Haagissa, Hollannissa jäkättämään UAS:n vaarallisuudesta muulle ilmaliikenteelle.

Kokouksen merkittävin kannanotto oli, että UAS:ien odotettua nopeamman kehittelyn vuoksi Eurooppa putoaa (tästäkin) ilmailujunasta, elleivät lennonvarmistusviranomaiset saa nopeasti omia suunnitelmiaan valmiiksi UAS:ien integroimiseksi.

Itse asiassa pieniä UAS-laitteita on jo koekäytössä eri puolilla Eurooppaa.

Mm. Englannin poliisi kokeilee parhaillaan hyvin pientä helikopteria, se näyttää lentolelulta, jonka voisitte ostaa vaikka 10-vuotiaalle muksullenne, koneella on tarkoitus tarkkailla kokoontuneita väkijoukkoja mielenosoituksissa ja muissa mellakoissa, kuten parhaillaan Glastonburyssä mudan ja sateen seassa hummaavia rokin ystäviä, joilta tietysti aina voi odottaa yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti epäilyttävää käytöstä.

Isompi ”uhka” ovat kuitenkin sotilaskäyttöön tarkoitetut UAS:t. Jotkut näistä ovat oikeiden lentokoneiden kokoisia. UAS:ksi lasketaan sekä kauko-ohjatut että itseohjautuvat ilma-alukset. Todennäköisesti normaalitilanteissa muun liikenteen seassa lentelevät miehittämättömät ilma-alukset tulevat olemaan kauko-ohjattuja, itseohjautuvia pystyttäneen käyttämään ainoastaan erikoistilanteissa kuten ”sotanäyttämöillä”, jossa muutenkin käytetään erikoista kalustoa, eikä muun liikenteen turvallisuudesta ole niin suurta väliä.

Le Bourgetin ilmailun markkinointinäytöksessä ilmoitettiin, että aikaisemmin tässä kuussa Boeing suoritti 12 minuuttia kestäneen ensilennon miehittämättömällä, turbiinikäyttöisellä helikopterilla nimeltä A160T Hummingbird (kuva lastun alussa). Ensilento suoritettiin vain maaefektin varassa, joten kovin paljoa tästä kopterista ei vielä tiedetä.

Tiedetään kuitenkin, että Boeing toivoo koneen lentävän 140 solmun nopeudella, nousevan 30,000 jalan korkeuteen ja pysyttelevän taivaalla jopa 20 tuntia ennen paluuta rintamatukikohtaansa. Siellä mekaanikot perinteiseen tapaansa voivat sitten nopeasti kusaista sen kannuspyörälle ennen seuraavaa lentoa (tosin koneessa ei taida olla käyttöön sopivaa kannuspyörää), jos kopterit edes palaavat ennen kuin vihulaiset ampuvat ne alas, 140 solmun nopeus ei ole oikein hyvä väistelemään edes kalasnikovien kuulia, jotka taitavat lähteä piipunsuusta lähes 700 metrin sekuntivauhdilla ja niitä syydetään taivaalle kai jopa 600 kappaletta sekunnissa. Tosin siitä kun ammuin AK-47:llä on jo aikaa vuosikymmenet, joten nämä muistitiedot saattavat tulla väärästä päästä kehoani. Kalashnikoveja on rakennettu toistaiseksi vaatimattomat 100 miljoonaa kappaletta, ja lisää tehdään koko ajan.

Kuva Boeing: miehittämätön X-45A ja oletettavasti miehitetty F-18 "Hornet", jonkalaisia omat maatiais-ilmavoimammekin käyttävät nykyisin lähinnä upseeriston leluina, muuta varsinaista käyttöähän ei ilmavoimilla olekaan - edes tulevassa (toivottavasti tulemattomassa) sodassa

Boeing on kokeillut UAS:iä jo pitemmän aikaa. 1990-luvun loppupuolella Amerikan salaisten sota- ja avaruuslaitteiden kehittelijä Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA), jonka ansiosta meillä on muuten nykyisin internet käytössä (muistattehan DARPA-netin), palkkasi Boeingin rakentamaan kokeilukoneen, Joint Unmanned Combat Air System (J-UCAS) X-45, jota lennäteltiin vuosikausia (kuva vieressä on Boeingilta imuroitu) Edwardsin lentotukikohdasta. Myös Northrop Grumman pääsi osalliseksi UAS-rahoista rakentamalla J-UCAS-koneen nimeltä X-47. Vuodesta 2004 lähtien US Navy ja Air Force ovat jatkaneet J-UCAS –projektin seuraavaa vaihetta ja DARPA on näin pelattu tästä pelista pois.

Kuva General Atomics Aeronautical Systems Inc: ERMP "Warior"

Paljon muitakin yrittäjiä on ilmestynyt UAS-markkinoille. Uhkaavimman näköinen laite on nimeltään Extended-Range Multi-Purpose ”Warior”, jonka tuotantosopimus annettiin 2005 sandiegolaiselle General Atomics Aeronautical Systems Inc –firmalle. Warrior perustuu aikaisempaan UAS-malliin nimeltä Predator ja tullee rintamakäyttöön vuodesta 2007 alkaen. US Armeija on tilannut koneita alustavasti 132 (12 täyttä systeemiä, joissa on maalaitteistojen lisäksi kussakin 11 lentävää Warior’ia).

Northrop Grumman on suurin UAS-valmistaja. Sen tuorein julkinen laite on nimeltään RQ-4 Global Hawk ja näyttää varsin pirulliselta koneelta.

EUROCONTROL’in UAS-expertti, Holger Matthiesen sanoo Agentuurin saitilla, että:

It is the intention of EUROCONTROL to contribute to the sustained development of this aerospace market opportunity, which is expected to provide the foundation for major societal benefit.

Eli jotakin, että EUROCONTROL aikoo panna sormensa tähänkin soppaa ja on vakuuttunut, että siitä on merkittäviä yhteiskunnallisia etuja (oletettavasti Euroopalle eikä vain laitteita valmistaville yhtiöille.

Hyvää juhannusta kaikille lentäjille ja lentämättömille, tasapuolisesti.

Mil Mi-17 onnettomuus Nepalissa

Kuva Shree Airlines: Mil Mi-17 lastattavana Himalajan rinteillä

Mil Mi-17 helikopterionnettomuus Nepalissa tapahtui noin 3,500 metrin korkeudessa Himalajan rinteillä. Kaikki koneessa olleet miehistö ja matkustajat yhteensä 24 henkilöä saivat surmansa. Koneessa oli mukana myös suomalainen diplomaatti. Onnettomuuskone oli vuokrattu luonnonsuojelujärjestö World Wide Fund’in käyttöön nepalilaiselta Shree Airlines’ilta.

Mi-17 on vuonna 1947 perustetun Mihail Mil’in lentokonetehtaan suunnittelema jokapaikan helikopteri, joka kuuluu Mi-8-helikopteriperheeseen. Mi-8-helikoptereita ja niiden jatkokehitelmiä (Mi-14 ja Mi-17) on maailmalla rakennettu yhteensä yli 30,000. Mi-17 on lentänyt vuodesta 1981 alkaen sekä siviili- että sotilaskäytössä. Koneen lakikorkeus on 4,500 m. ja suurin leijuntakorkeus 800 m. Siviiliversioissa on yleensä 30 istumapaikkaa, VIP-versioissa yleensä 12. Mi-8’n korvaajaksi suunniteltu EUROMIL Mi-38 helikopteri lensi ensimmäisen kerran vuonna 2003.

Shree Airlines’in koneet on rakennettu Aasiassa.

Voidaan perustellusti väittää, että Siperian öljykenttien hyödyntäminen olisi ollut paljon vaikeampaa, tai jopa mahdotonta, ilman Mi-8’aa. Kone on erittäin luotettava ja helposti huollettava alkeellisissa olosuhteissa ja sillä voidaan lentää IFR-lentoja jopa jäätävissä olosuhteissa. Mi-8 on yleisin helikopterityyppi kolmannen maailman ilmavoimilla ja sitä käytetään yleisesti myös siviililennoilla.

Suomessa Mi-8 –helikoptereita on ollut käytössä ilmavoimilla (edelleen neljä kopteria käytössä ehkä vuoden 2007 loppuun saakka) ja rajavartiolaitoksella. Rajavartiolaitoksen käytössä olleista neljästä ilmavoimilta lainatusta Mi-8’sta yksi (HS-12) tuhoutui huhtikuussa 1982 pakkolaskussa mereen. Yksi miehistön jäsen sai surmansa onnettomuudessa. Rajavartiolaitoksen koneet saivat pitkän kädenväännön jälkeen siviililentoluvan (ensimmäinen länsimaissa) ja rekisteröitiin tunnuksilla OH-HVA, OH-HVB ja OH-HVC kunnes palautettiin takaisin ilmavoimille, kun RVL:n käyttöön saatiin länsimailta koneet korvaava AS-332 Super Puma vuodesta 1988 alkaen.

Muuten ensimmäisten RVL'n Mi-8'aa lentävien pilottien joukossa oli pitkän linjan siviililentäjä Raimo Kunttu, joka oli aikaisemmin tullut tunnetuksi pelastettuaan Keihäsmatkojen perustajan, Kalevi Keihäsen, hengen lähellä Tamperetta sattuneessa vesikoneonnettomuudessa (Cessna 206). Pilottina toiminut Rami unohti kellukekoneen pyörätelineen ala-asentoon missattuaan sumun vuoksi lähestymisen Härmälässä ja laskussa veteen kone meni nokan kautta ympäri. Rami sukelsi Keihäsen pohjasta, johon tämä oli painunut koneen mukana. Mutta tämä oli, tietysti, jo aivan toinen juttu.