Concorden lentoa

Concorden lento Lontoosta Washingtoniin (lentoonlähtö ja laskeutuminen).

Video on BBC:n lomaohjelmasta 'Holiday Air' vuodelta 1989, kun Concorde voi vielä lentää luvallisesti. 

Kipparina lennolla on Concorden reittitarkastuslentäjä John Hutchinson, joka ehti lentää Concordea 15 vuotta ja jota BBC:n Peter Sissons haastatteli "BBC Breakfast with Frost"-ohjelmassa 30.7.2000. Haastattelu tehtiin Air Francen Concorde-onnettomuuden jälkeen British Airwaysin vielä lentäessä normaaleja reittilentoja.

Huchinson on julkaissut lentämisestään muistelmateoksen 'The Wind Beneath my Wings' (kuva alla). Ja aikamoinen elämä hänellä olikin muisteltavaksi.

Hän ehti vuonna 1955 alkaneen lentouransa aikana lentää yli 70 konetyyppiä, mm. Royal Air Forcen Avro Shackleton-merivalvontakoneita ja ennen Concordea BOAC:n ja BA:n Boeing 707:ää, B747:ää ja VC-10:tä. BOAC:illa hän oli vuonna 1968 toisena perämiehenä mukana Boeing 707-400-onnettomuudessa (G-ARWE, tilastoissa 21. täysin tuhoutunut B707) Heathrow'ssa (5 kuollutta)(kuva oikealla).

Hutchinson ja tämän vaimo joutuivat merirosvojen kaappaamiksi purjehdusretkellään Karibialla, mutta pääsivät itse lopulta vapaaksi voitettuaan ryövärit tappelussa.

Amelie Earhart -päivä

Kuva: Great Images in NASA library, Amelie Earhart koneensa Lockheed Electran edessä

24.7. on Amelie Earhart -muistopäivä. Sitä juhlitaan Earhartin syntymän vuoksi, hän nimittäin syntyi juuri tänä päivänä vuonna 1897. Earhartin satavuosispäivän tienoilla hänen muistonsa ylläpitämiseksi ja konkreettisemmin onnettomuuspaikan ja mahdollisen hylyn löytämiseksi perustettiin The Earhart Project. Tarkoituksena on kerätä kaikki mahdollinen todistusaineisto katoamisesta ja nostaa hylky sisältöineen ylös sieltä, missä se sitten on makaillut viimeiset seitsemän vuosikymmentä.

Earhart, joka oli jo ehtinyt ensimmäiseksi Atlantin yli lentäneeksi naiseksi, katosi lennollaan maailmanympäri 2.7.1937 jossakin vaikeimman etappinsa päämäärän, Howland saaren seuduilla. Lento piti suunnata lähtöpaikasta, Lae'n lentokentältä Nadzabissa Uudessa Guineassa, Howlandiin, matkaa oli noin 2500 NM eli 19 lentotuntia ja päämäärä oli pieni piste keskellä Tyyntä valtamerta. Koneessa, lentoa varten modifioitu Lockheed Model 10E “Electra”, oli polttoainetta yhteensä 24 tunnin lentoa varten.

Earhartin apuna oli kokenut lentosuunnistaja Frederick J. Noonan, joka oli entinen merikapteeni ja toiminut suunnistajana Pan Americanin China Clippereillä, jotka lentelivät USAn ja Kiinan välillä.

Kuten kaikkien erikoisten onnettomuuksien osalta aina tapahtuu, tämänkin tapauksen ympärillä on vaikka minkälaisia konspiraatioteorioita, jotka alkoivat jo onnettomuusvuonna. Ensimmäinen teoria oli, että Earhart toimi USA:n vakoojana. Tämä paljastuksen oli tehnyt australialainen sensaatiosanomalehti, kutsuttaisiinko sellaisia keltaiseksi lehdistöksi suomenkielellä, nimeltä Smith’s Weekly. Lehden jutun perusteella tapauksesta kirjoitettiin elokuvakäsikirjoitus nimeltä Stand By To Die, jonka RKO teki vuonna 1943 elokuvaksi Flight For Freedom. Leffan pääosissa olivat Rosalind Russell ja Fred MacMurray.

Earhartin lentoa koskevia karttoja on nähtävissä täällä.

Muuten ne, jotka ovat kiinnostuneita ilmasodasta, muistanevat, että japanilaiset käyttivät Laen kenttää lentotukikohtanaan sodan aikana. Muistini mukaan jopa japanilaisten parhaiten tunnettu lentoässä Saburo Sakai toimi sieltä myös jonkin aikaa. Hänen kirjoittamansa muistelmat on suomennettu nimellä Samurai.

Lentäviä tiikereitä ja muita salaisia operaatioita

Kuva: Aviation Safety Network Curtiss C-46D-20-CU

Tänään ja eilen lähes 60 vuotta sitten, itse asiassa vuonna 1949, amerikkalaisten salaisella lentoyhtiöllä, Civil Air Transport’illa, oli kovin huono päivä.

Ensinnäkin 9.12. heidän operoimansa Curtiss 46 ajoi mäkeen lähellä Lanzhou-nimistä paikkaa Kiinassa. Kaikki 38 koneessa ollutta kuolivat onnettomuudessa. Lanzhoussa sijaitsevat tehtaat ovat vuodesta 1959 alkaen tuottanut rikastettua uraania Kiinan atomipommeja varten.

Ja sitten 10.12. toinen Curtiss 46 joutui onnettomuuteen lähellä Hoikow’n lentokenttää myös Kiinassa Hainanin saarella. Mukana olleista 40 henkilöstä 17 sai surmansa.

Onnettomuuksista tulee heti kaikille Rakkaille Lukijoille tietysti mieleen CAT:n myöhempi versio Air America, joka toimi pitkään CIA:n salaisten lentojen fasadina.

CAT:n perustaja oli amerikkalainen USA:n ilmavoimien kenraali nimeltään Claire L. Chennault ja amerikkalainen lakimies ja diplomaatti nimeltään Whiting Willauer.

CAT:n edeltäjänä oli myös Claire Chennault’in perustama Aviation Volunteer Group (AVG), epämääräinen, hyvin tienaavista amerikkalaisista "vapaaehtoisista" palkkasotureista koostunut ilmavoimat, joka taisteli kiinalaisten apuna japanilaisia vastaan vuosia ennen amerikkalaisten liittymistä toiseen maailmansotaan.

AVG toimi Kiinan ilmavoimien osana lentäen taistelulentoja Japanilaisia vastaan. AVG suojasi menestyksellä kiinalaisten huoltotien, Burman tien, joka yhdistää Rangoonin Burmassa Kunming’iin Kiinassa. Tie oli jo II maailmansodan esivaiheiden aikana käytössä Kiinan sotaa tukeville sotilaskuljetuksille. AVG:n hävittäjälaivue lensi Curtiss P-40 ”Tomahawk” –koneilla ja tunnettiin myöhemmin nimellä Flying Tigers ja kiinaksi Fei Hu (hain hammas, koneensa hammaskoristuksen perusteella). AVG:n toiminnasta on tehty ainakin yksi elokuva (Flying Tigers, pääosassa John Wayne, vuodelta 1942).

AVG:n toiminta lopetettiin vuoden 1942 aikana pian sen jälkeen, kun USA oli aloittanut virallisen sotansa Japania vastaan näiden tuhottua yllätysiskulla 7. joulukuuta 1941 amerikkalaisten sataman ja sotaan valmistautuvan Tyynenmeren laivaston Pearl Habor'ssa.

Kuva: CAT:n aikataulun kansikuva vuodelta 1957

CAT perustettiin heti toisen maailmansodan jälkeen tukemaan kommunisteja vastaan taistelevia Kiinan kansallisen puolueen (Kuomintang, jota johti Chiang Kai-shek) joukkoja. Kuomintang hävisi sisällissodan Maon kommunistelle ja joutui vetäytymään Taiwanin saarelle vuonna 1949. CAT kuljetti tuhansia varakkaampia Kuomintangin kannattajia Formosaan, nykyiseltä nimeltään Taiwan, pois kommunistien jaloista ja palkkioksi siitä CAT:sta tehtiin Taiwanin ensimmäinen lentoyhtiö.

CIA omistama Pacific Corporation (alkuperäiseltä nimeltään Airdale Corporation) ”osti” CAT:n perustajiltaan 1950 ja suoritti samanaikaisesti sekä "oikeita" matkustajalentoja että omia salaisia operaatioitaan Kaakkois-Aasiassa (myös Korean sodassa) CAT:n valepuvussa vuoteen 1956 saakka, jolloin se organisoitiin uudelleen ja sai nimekseen Air America. Sen rinnalla toimi alusta lähtien muita salaisia operaattoreita, sellaisia kuin Intermountain Airlines (mm. Vietnamissa) ja Southern Air Transport.

Kuva: CIA:n käyttämä Fairchild C-123 kuljetuskone

Southern Air Transport tuli erityisen tunnetuksi , kun sen operoima Fairchild C-123 ammuttiin alas Nicaraguassa lokakuussa 1986. Koneesta pelastui laskuvarjolla CIA:n mies nimeltä Eugene Hasenfus, joka joutui vangiksi ja heitettiin nicaragualaiseen tyrmään. Tämä oli CIA:lle kovin kiusallista monessakin mielessä. Ensinnäkin poliitikot olivat määränneet CIA:n lopettamaan salaisen lentotoimintansa jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Lisäksi poliitikot eivät tienneet, että amerikkalaisilla, erityisesti CIA:lla, oli sotilasoperaatioita Nicaraguassa, eivätkä edes sitä, miten operaatioiden rahoitus oli pystytty järjestämään ilman poliittista kontrollia.

Seurauksena oli Ronald Reaganin presidenttikautta korventanut skandaali, jota kutsuttiin nimellä Iran-Contra skandaali. Contrathan olivat sissejä, jotka sotivat maan vasemmistohallitusta vastaan amerikkalaisten tuella. Muistetaan ehkä tässä yhteydessä, että tällöin varapresidenttinä oli CIA:n entinen johtajana ja myöhempi presidentti George Bush vanhempi.

C-123 tuli tunnetuksi amerikkalaisille kiusallisella tavalla myös Vietnamin sodan jälkiselvittelyissä. Sodassa konetta (versiona UC-123-K) lennettiin myrkyttämässä Vietnamin metsiä ja sodan jälkeen tästäkin toiminnasta tuli skandaali, kun amerikkalaisten omat soturit alkoivat sairastella myrkkyjen vuoksi (Agent Orange).

Nykyajassa CAT:n ja Air Americanin jälkeläiset kuljettavat oranssipukuisia terroriepäiltyjä kidutettavaksi Puolaan ja muualle ns. vapaaseen maailmaan komeasta bisnessuihkukoneilla kuten Boeing 737:llä ja Gulfstream G-IV:llä.

Taustatietoja:

CIA (Central Intelligent Agency) perustettiin Harry S. Trumanin antamalla lailla vuonna 1947. Sen edeltäjinä olivat ensin presidentti Franklin. D. Rooseveltin vuonna 1942 perustama COI (Office of Coordinator of Information), joka nimettiin 1943 OSS:ksi (Office of Strategic Services). CIA: kanssa samanaikaisesti perustettiin vielä salaisemmat National Security Council ja Office of Policy Coordination.

Ja vielä loppuun, että tuolla ylempänä mainittu Nicaraguassa alasammuttu C-123 oli aikaisemmin huumeiden salakuljetuksesta kiinni jääneen CIA:n agentin nimeltä Barry Seal omaisuutta. Jos haluat, Rakas Lukija, karvasi nousevan pystyyn ja ihosi menevät kananlihalle, etkä pidä erityisemmin presidentti Bushista tai tämän perheestä, niin googlaa vaikka klikkaamalla tätä: Barry Seal.

Ilmojen ”jättiläisiä” silloin ennen

Kuva Modern Mechanix: Yesterday's tomorrow today

Modern Mechanix internet saitti tarjoaa mukavia lukuhetkiä myös ilmailun ystäville.

Blogilla esitellään herkkupaloja vanhojen teknologialehtien sivuilta, lähteinä ovat ainakin Modern Mechanix, Popular Science ja National Geographic –lehtien kauan sitten unohtuneet numerot.

Kuva on Modern Mechnix –lehden huhtikuun numerosta vuodelta 1946. Siinä ovat senaikaiset superlinerit Douglas DC-6 ”Liftmaster”, Lockheed Constellation (L-049) eli ”Connie” ja Boeing 377 ”Stratocruiser”, joita kaikkia käytettiin myös maailman ympäri suunnatuilla reittilennoilla.

Tunnetuinpia reiteistä maailman ympäri ovat lähes 40 vuotta lennetyt Pan American Airways 'n (Pan Am eli PAA) lennot Clipper 001 (länteenpäin) ja Clipper 002 (tietysti itään). Länteenpäin kulkeva reitti lähti San Franciscosta Honolulun, Tokion, Hong Kongin, Bangkokin, Delhin, Beirutin, Istanbulin, Frankfurtin, Lontoon ja New Yorkin kautta takaisin lähtöpaikkaansa. Matkaan kului aikataulun mukaan yhteensä 46 tuntia. Clipper 002 lensi saman reitin tietysti päinvastaiseen suuntaan.

Yllä olevassa kuvassa esiintyy myös vähemmän tunnettu jättikone Consolidated Vultee (Convair) 37, jota ei itse asiassa koskaan rakennettu vaikka Pan Am oli ostoaikeissa ja oli jopa yltiöpäisesti tilannutkin konetta ruhtinaalliset 15 kappaletta. Koneen sotilasversiota rakennettiin yksi, XC-99 lensi USAF:n väreissä vuoteen 1957 kuljettaen sotilaita ja aseita mm. Korean sotaan.

Kuva Howard Hughes Lockheed L-049:n kapteeninistuimella, kuvasta päätellen Glass Cockpit ei ollut vielä käytössä

Lockheed Constellationin kehittäminen oli yksi Howard Hughes ’in mieliprojekteja kuten muistamme The Aviator –elokuvasta. Connie tehtiin mittatilaustyönä Hughesin lentoyhtiölle nimeltä Transcontinental and Western Air, myöhemmin Trans World Airlines, eli TWA. Suomalaisina ehkä muistamme TWA:n New Yorkin Kennedyn kentän avaruustukikohtaa muistuttavan lentoterminaalin, jonka suunnittelija oli suomalaissyntyinen arkkitehti Eero Saarinen.

Ilmailuhistorian romukoppaan jäänyt kaksikerroksinen Convair 37 oli suunniteltu 214 matkustajalle ja sotilasversio pystyi lentämään jopa 12,000 mailia (lähes 20,000 km). XC-99 kuljetti 400 täysin varustettua sotilasta, voi olla, että sotilaiden mukavuus oli jopa huonompi kuin CIA:n nykyajassa Kuubaan kuljettamilla terroristivangeilla. Mutta sotilaat eivät tietysti vielä tuohon aikaan vedonneet ihmisoikeustuomioistuimiin kovasta kohtelustaan.

Douglas DC-6 koneita rakennettiin kaikkiaan 665, Constellationeita 856 ja Boeing 337 yhteensä 56, joista Pan American Aiways ’in käytössä oli 27.

Kuva Pan American Airlines Boeing 337 "Stratocruiser" -postikortti

Cessna 172 on 50 vuotias ja vähän nostalgiaakin

Kaikkien kunnon yleisilmailijoiden rakastama ja hitaana halveksima yleisilmailulentokone, Cessna C172 Skyhawk, täyttää tässä kuussa 50 vuotta.

Konetta on kaikkiaan rakennettu melko tarkasti 40,000 kappaletta ja se on maailman eniten valmistettu lentokone. Tosin Piper Cub eri muunnoksineen on tässä raju kilpailija, joissakin lähteissä väitetään, että sitä on rakennettu kaikkiaan yli 40,000 kappaletta. Kuka piru näistä ottaisi varmuudella tarkkaa tietoa.

Varmuudella voinee kuitenkin sanoa, että Cessna on perustamisvuodestaan 1927 lähtien tuottanut yli 187,000 lentokonetta, eli on kaikkien aikojen suurin siviililentokoneiden valmistaja. Yli puolet nykyisin eri puolilla maailmaa lentävistä siviililentokoneista onkin cessnoja, joissakin maailman osissa yleisilmailulentsikka ja cessna ovat sanoina toistensa synonyymeja.

Itse aloitin lentämisen C172:n pikkusiskolla, C150:llä (kone oli nokkapyörällinen C140 itseasiassa, vaikka kutsuttiinkin C150:ksi), ja ensimmäinen lentämäni "iso lentokone" oli C172, johon tamperelaislentokapteeni (honoris causa), Uolevi Öster, antoi minulle ja kymmenille muillekin tyyppikoulutuksen ja luvan lentää (en löydä lentopäiväkirjaani tähän hätään kellarista, joten koneiden tunnukset täytyy paljastaa jollakin muulla kerralla).

Cessnojen suhteen olen kai juuri samanlainen lentäjä kuin ehkä 90 % kaikista muista länsimaisista yleisilmailijoista. On vaikea kuvitella ketään, joka ei olisi uransa aikana ainakin kerran lentänyt tällä koneella.

C172-urani sisältää yksityisten lentojen lisäksi lennätyksiä Tampereelta ja ympäristön pikkukentiltä ja tietysti jäälentokentiltä, joita 1960- ja 70-lukujen vilkkaina ilmailuvuosina rakennettiin ahkerasti ympäri Satakuntaa ja Hämettä. Joukossa koko joukko IFR-lentoja ynnä jonkin verran jopa SAR etsintälentoja. "Vanhalla kunnon" OH-CDX:llä hinasin Räyskälässä monena kesänä purjelentokoneitakin. Jopa täyteentankattuja tehokoneita Räyskälän esikisoissa 1970 luvun puolivälissä. Siinä taisi olla jo onneksi ruhtinaallisen 150 hv:n moottori, aikaisemmissa C172:issa oli vain 145 hv:n tehot.

Kuva: Kuopion Ilmailuyhdistyksen k-8 savolaisessa ilmailumaisemassa

Hiki oli usein lentäjän päässä sekä kuumana Pernun nummien yllä porottavasta auringosta että laskevien virtausten aiheuttamasta jännityksestä - varsinkin poikkiradalta 26 lähtiessä. Radan päässä oli yleensä aina odottamassa voimakas pyörre ja sen jälkeen laskeva virtaus, jonka läpi piti päästä niin nopeasti kuin mahdollista tai osua juuri oikeaan "putkeen". Oman ongelmansa muodostivat k-8-pilotit, jotka karjuivat herkästi koko hinauksen ajan pienempää nopeutta, vaikka hinaus täytyi aina suorittaa sakkausvaroitin ulisten ja silmät tapillaan, toinen tuijottamassa sakkausviivan alapuolella heiluvaa nopeusmittaria ja toinen etsimässä lähintä nostoa, johon meluisan kasin sompaajan voisi vaaputtaa irti perseestään keikkumasta.

OH-CDX:n tuhosivat kai jotkut tunturilentäjät myöhemmin Lapin kairoilla tai jossakin.

Räyskälä sai sittemmin Ranskassa rakennetun Cessna C172 Reims Rocketin, OH-CNB, jossa oli tehoja 220 hv ja jolla olisi pystynyt kiskomaan ilmaan vaikka kuution kiviä kirkkoreessä. Alas uskalsi tulla nopeammin leikkimällä säädettävällä potkurilla, ja lämmöt pysyivät aivan oikeilla lukemilla.

Rättisorsia joutui Cessnoista pudottelemaan aika usein Härmälän, Jämin ja Räyskälän taivaalta, vaikka siitä puuhasta ei tietysti kukaan kunnon ilmailija erityisemmin pitänyt.

C172:n käyttökelpoisuutta kuvatkoon sekin, että Matias Wiitanen kävi siinä 60- ja 70-luvun vaihteen tienoilla lentämässä koneella taitolentoa Hämeenkyrön jäälentokentän talvilentonäytöksessä, jonka aikana joku onneton katsoja pakeni lipunmyyjiä ja ajoi autollaan sulaan. Yksi kolmesta kyydissä olleesta saatiin kuitenkin pelastetuksi, kun Uolevi Öster kävi helikopterilla rahaamassa hänet lähimmälle rannelle. Lippua ei kai kukaan tälle uhrille enää yrittänyt kaupata. Matias sen sijaan selvisi näytöksestään ilman seuraamuksia, lupakirjakin taisi sillä kertaa pysyä omissa käsissä joutumatta tavan mukaan kuivumaan.

Kuva: Douglas DC-2

Muita paljon rakennettuja lentokoneita ovat Messerschmitt Me109 (noin 35,000), kaksitasoinen minimatkustajakone Antonov An-2 (21,000), Mersun vastustaja Spitfire (20,300) ja Focke Wulf Fw-190 (20,051). Dakotoitakin on eri muunnoksina rakenneltu 13,500 kappaletta, mukaan lukien 2,500 Neuvostoliitossa nimellä Lisunov Li-2.

Burt Rutan, a legend in his time, ja muita lentolegendoja

Steve Fossettin uusimman ennätysyrityksen lentokoneen, Globalflyer'in takana on oman aikamme kuuluisin lentokoneiden suunnittelija, Elmert L. Rutan, jonka kaikki kuitenkin tuntevat nimellä Burt Rutan (kuva vasemmalla), legenda jo eläessään.

Rutan on perustanut kaksi menestynyttä lentokonetehdasta, molemmat ovat suunnitelleet ja rakentaneet lentokoneita, joiden laisia ei ole koskaan ennen suunniteltu tai lennetty missään muualla.

Ensimmäinen tehdas oli RAF, Rutan aircraft Factory ja toinen, josta on tulossa vielä huikeasti paljon tunnetumpi, on Scaled Composites, joka rakensi Space Ship One-avaruusraketin, jolla voitettiin Ansari X Prize, 10 miljoonaa dollaria ensimmäisestä lennosta vähintään 100 kilometrin korkeuteen - avaruuden alimmalle portaalle. Voittaminen edellytti toisen lennon tekemistä kahden viikon sisällä ensimmäisestä. Space Ship One'ille tämä ei ollut mikään onelma ja Rutan sai osan suunnitelmiinsa sijoittamistaan rahoista takaisin, sanotaan että Space Ship One'n suunnittelu ja rakentaminen tuli maksamaan noin 20 miljoonaa dollaria.

Onneksi Rutan on saanut houkuteltua hankkeisiinsa mukaan rahoissa kylpevän englantilaisen, Sir Richard Branson'in (kuva oikealla), joka on itsekin tunnettu suurista seikkailuistaa. Space Ship One'n lennon jälkeen Branson perusti Virgin-yhtymälle avaruusosaston, Virgin Galactic'in, joka alkaa myydä rikkaille matkoja avaruuden kynnykselle, eli 120 km korkeuteen ja ilmeisesti takaisin myös.

Daidaloksen tapainen lentokärpäsen purema tyhjätasku ei voi kuin kateellisena hammastapurren katsella Bransonin ja kumppaneiden seikkailuja. Toisaalta Branson voisi kuluttaa rahansa muutenkin, viinaan ja naisiin, sen sijaan, että tukee rahoillaan ilmailulegendoja kuten Burt Rutan ja seikkailija Steve Fossett.

Rutan joukkoineen on siis myös Fossettin ennätyskoneen suunnittelun takana. Rutan'in ensimmäinen pitkänmatkan kone, Rutan Voyager, teki yhtämittaisen maailmanympärilennon jo 1986, ohjaimissa Burtin veli Dick Rutan ja Jeana Yeager (joka, harvinaisesta nimestään huolimatta, ei ole sukua kenraali Chuck Yeagerille, ensimmäiselle lentäjälle, joka ylitti ns. äänivallin ja tuli takaisin kertomaan lennostaan).

Jeana (kuva oikealla, olisiko Piper Cup'in tai Super Cup'in ohjaamossa), jonka nimiin kirjattiin kaikkien aikojen ensimmäinen naisen tekemä absoluuttinen lentoennätys (ei naisten sarja), ja Dick lensivät yhteensä 24,986 maamailia (18867 NM eli 40,211 km) 9 päivässä 3 minuutissa 44 sekunnissa.

Steve Fossettin lento onnistuessaan kattaa noin 28,000 mailia (45,052 km) ja kaikkiaan 80 lentotuntia. Fossettin konehan on suihkukone ja näyttää taittavan matkaa hieman yli 300 KT:n (555 kmh) maanopeudella.

Tämänpäiväisen Steve Fossettin lennon chase plane'na oli myös Rutannin suunnittelema Beech Starship (kuva vieressä).

Fossett onkin tätä kirjoitettaessa lähestymässä jo 25. pituuspiiriä, on jo ohi Protugalille kuuluvan Santa Marian sataisen kääpiösaaren, jossa sijaitsee Santa Marian Oceanic Air Traffic Control Centre, ja on piahkoin Kanarian saarten kohdalla matkalla kohti Mauritaniaa. Maanopeus näyttää tällä hetkellä olevan 303 KT ja lentoreitin suunta (track heading) 110 astetta. Lentokorkeus on 40,492 jalkaa (eli on lentopintojen välissä) ja mahdollisesti vieläkin hiljalleen nousemassa koneen keventyessä matkan edistymisen mukaan.

Kone on pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon jet stream'ien (lännestä itään puhaltavat voimakkaat ilmavirtaukset - ilmojen jättiläisjoet) välissä, joten näistä ei ole tällä hetkellä apua lentonopeudelle, ja ilmoittaa lievää turbulenssiä.

Live tracking löytyy tässä osoitteessa.

Mainittakoon vielä surullisena yksityiskohtana, että John Denver, pop-laulaja (muitattehan Arvoisat Lukijat, mm. Annie's song, mitenkä se menikään: You fill up my senses, when the party is over...), kuoli 1997 syöksyttyään omistamallaan Rutan Long EZ-koneella taitolennolla mereen Kalifornian rannikon edustalla Monterey Peninsula lentokentältä.

Ja pannaan tähän loppuun vielä lentävä viisaus ensimmäiseltä naiselta, Amelia Earhart'ilta, joka lensi Atlantin yli ja katosi heinäkuun toisena 1937 Tyynellä valtamerellä yrittäessään maailmanympärilentoa kaksimoottorisella Lockheed Electra -koneella.

In soloing — as in other activities — it is far easier to start something than it is to finish it.

eli vapaasti suomeksi:

Yksinlennolla - niin kuin muissakin hommissa - aloittaminen on paljon helpompaa kuin lopettaminen.