Cessna 172 on 50 vuotias ja vähän nostalgiaakin

Kaikkien kunnon yleisilmailijoiden rakastama ja hitaana halveksima yleisilmailulentokone, Cessna C172 Skyhawk, täyttää tässä kuussa 50 vuotta.

Konetta on kaikkiaan rakennettu melko tarkasti 40,000 kappaletta ja se on maailman eniten valmistettu lentokone. Tosin Piper Cub eri muunnoksineen on tässä raju kilpailija, joissakin lähteissä väitetään, että sitä on rakennettu kaikkiaan yli 40,000 kappaletta. Kuka piru näistä ottaisi varmuudella tarkkaa tietoa.

Varmuudella voinee kuitenkin sanoa, että Cessna on perustamisvuodestaan 1927 lähtien tuottanut yli 187,000 lentokonetta, eli on kaikkien aikojen suurin siviililentokoneiden valmistaja. Yli puolet nykyisin eri puolilla maailmaa lentävistä siviililentokoneista onkin cessnoja, joissakin maailman osissa yleisilmailulentsikka ja cessna ovat sanoina toistensa synonyymeja.

Itse aloitin lentämisen C172:n pikkusiskolla, C150:llä (kone oli nokkapyörällinen C140 itseasiassa, vaikka kutsuttiinkin C150:ksi), ja ensimmäinen lentämäni "iso lentokone" oli C172, johon tamperelaislentokapteeni (honoris causa), Uolevi Öster, antoi minulle ja kymmenille muillekin tyyppikoulutuksen ja luvan lentää (en löydä lentopäiväkirjaani tähän hätään kellarista, joten koneiden tunnukset täytyy paljastaa jollakin muulla kerralla).

Cessnojen suhteen olen kai juuri samanlainen lentäjä kuin ehkä 90 % kaikista muista länsimaisista yleisilmailijoista. On vaikea kuvitella ketään, joka ei olisi uransa aikana ainakin kerran lentänyt tällä koneella.

C172-urani sisältää yksityisten lentojen lisäksi lennätyksiä Tampereelta ja ympäristön pikkukentiltä ja tietysti jäälentokentiltä, joita 1960- ja 70-lukujen vilkkaina ilmailuvuosina rakennettiin ahkerasti ympäri Satakuntaa ja Hämettä. Joukossa koko joukko IFR-lentoja ynnä jonkin verran jopa SAR etsintälentoja. "Vanhalla kunnon" OH-CDX:llä hinasin Räyskälässä monena kesänä purjelentokoneitakin. Jopa täyteentankattuja tehokoneita Räyskälän esikisoissa 1970 luvun puolivälissä. Siinä taisi olla jo onneksi ruhtinaallisen 150 hv:n moottori, aikaisemmissa C172:issa oli vain 145 hv:n tehot.

Kuva: Kuopion Ilmailuyhdistyksen k-8 savolaisessa ilmailumaisemassa

Hiki oli usein lentäjän päässä sekä kuumana Pernun nummien yllä porottavasta auringosta että laskevien virtausten aiheuttamasta jännityksestä - varsinkin poikkiradalta 26 lähtiessä. Radan päässä oli yleensä aina odottamassa voimakas pyörre ja sen jälkeen laskeva virtaus, jonka läpi piti päästä niin nopeasti kuin mahdollista tai osua juuri oikeaan "putkeen". Oman ongelmansa muodostivat k-8-pilotit, jotka karjuivat herkästi koko hinauksen ajan pienempää nopeutta, vaikka hinaus täytyi aina suorittaa sakkausvaroitin ulisten ja silmät tapillaan, toinen tuijottamassa sakkausviivan alapuolella heiluvaa nopeusmittaria ja toinen etsimässä lähintä nostoa, johon meluisan kasin sompaajan voisi vaaputtaa irti perseestään keikkumasta.

OH-CDX:n tuhosivat kai jotkut tunturilentäjät myöhemmin Lapin kairoilla tai jossakin.

Räyskälä sai sittemmin Ranskassa rakennetun Cessna C172 Reims Rocketin, OH-CNB, jossa oli tehoja 220 hv ja jolla olisi pystynyt kiskomaan ilmaan vaikka kuution kiviä kirkkoreessä. Alas uskalsi tulla nopeammin leikkimällä säädettävällä potkurilla, ja lämmöt pysyivät aivan oikeilla lukemilla.

Rättisorsia joutui Cessnoista pudottelemaan aika usein Härmälän, Jämin ja Räyskälän taivaalta, vaikka siitä puuhasta ei tietysti kukaan kunnon ilmailija erityisemmin pitänyt.

C172:n käyttökelpoisuutta kuvatkoon sekin, että Matias Wiitanen kävi siinä 60- ja 70-luvun vaihteen tienoilla lentämässä koneella taitolentoa Hämeenkyrön jäälentokentän talvilentonäytöksessä, jonka aikana joku onneton katsoja pakeni lipunmyyjiä ja ajoi autollaan sulaan. Yksi kolmesta kyydissä olleesta saatiin kuitenkin pelastetuksi, kun Uolevi Öster kävi helikopterilla rahaamassa hänet lähimmälle rannelle. Lippua ei kai kukaan tälle uhrille enää yrittänyt kaupata. Matias sen sijaan selvisi näytöksestään ilman seuraamuksia, lupakirjakin taisi sillä kertaa pysyä omissa käsissä joutumatta tavan mukaan kuivumaan.

Kuva: Douglas DC-2

Muita paljon rakennettuja lentokoneita ovat Messerschmitt Me109 (noin 35,000), kaksitasoinen minimatkustajakone Antonov An-2 (21,000), Mersun vastustaja Spitfire (20,300) ja Focke Wulf Fw-190 (20,051). Dakotoitakin on eri muunnoksina rakenneltu 13,500 kappaletta, mukaan lukien 2,500 Neuvostoliitossa nimellä Lisunov Li-2.