Matkustajalentokoneiden turvallisuus

Lisääntyvää terroristitoimintaa vastaan on tietysti arvokas tavoite koko ilmailumaailmalle. 9/11-terrorismi perustui todella low-tech toimintaan, eli pienten ja hyvin terävien veitsien käyttöön henkilökohtaiseen uhkaan tottumattomia lentoemäntiä, stuertteja ja pilotteja vastaan. Ja strategia toimi hyvin, vastaavaa ei tietysti voi yrittää uudestaan, koska lentoyhtiöt ovat varmistaneet henkilökunnan lisäkoulutuksella ja pitämällä aseistettuja poliiseita lennoilla mukana. Joten samanlaisella low-tech-menetelmällä ei lentokoneita voitane enää tuhota.

Terroristeilta eivät kuitenkaan keinot lopu. Suuri uhka lentoturvallisuudelle ovat ns. MANPAD’it, eli olkapäältä laukaistavat ohjukset, jotka ovat tehokkaita erityisesti lentokenttien läheisyydessä, jossa hitaastilentävä jumbo neljine kuumuuttahehkuvine suihkumoottoreineen on ihanteellinen maali halvoille ohjuksille. Viime vuosilta on tiedossa ainakin kahdeksan tapausta, joissa ohjuksia on käytetty siviili-ilma-aluksia vastaan. Tunnetuin ehkä on Mombasassa, Keniassa, marraskuussa 2002 sattunut epäonnistunut tapaus, jossa kohteena oli israelilaisen Arkia Airlines Boeing 757. Monissa israelilaisissa matkustajakoneissa on jo pitkään ollut vastajärjestemiä MANPAD’ien varalta.

Tunnetuimpia MANPAD’ejä ovat venäläiset Strela (SA 14) ja hieman parempi Igla (SA 16 ja SA 18), joita saa helposti ostettua mm. Venäjältä. Amerikkalaislähteiden mukaan näitä laitteita on kateissa ehkä satoja tai tuhansia, Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena. Kaupan on myös amerikkalaisia Stinger-ohjuksia. Nämä kaikki toimivat tyypillisesti vähän yli kolmen kilometrin korkeuteen ja enintään viiden kilometrin etäisyydellä olevia maaleja vastaan. Näitä ohjuksia valmistetaan nykyisin parissakymmenessä maassa, mukaanlukien Ruotsissa.

Mutta Empire strikes back, lentoyhtiöt ja lentoturvallisuusviranomaiset ovat alkaneet tutkia mahdollisuuksia asentaa halpoja vastalaitteita olkapääohjuksille (C-MANPAD). Amerikassa on BAE Systems’ille ja Northrop Grumman’ille annettu 45 miljoonan dollarin arvoiset sopimukset kevyen ja idioottivarman mutta halvan vastalaitteen kehittämiseksi matkustajalentokoneita varten.

Kuvassa sotilaskäyttöön tarkoitettu NEMESIS C-MANDPAD

Marraskuun alkupuolella molempia järjestelmiä on lennetty Mojaven lentokentältä Kaliforniassa ja käytetty sotilaiden omissa testeissään käyttämiä ohjussimulaattoreita vastaan hyvällä menestyksellä. Järjestelmän asennuksen ei ole todettu aiheuttavan suuria muutoksia lentokoneiden käyttäytymiselle.

Järjestelmä tulee toimimaan automaattisesti 4500 metrin alapuolella lennettäessa ja perustuu ohjuksen nopeaan havaitsemiseen ja seurantaan infrapunasäteilyn avulla ja harhauttamiseen laserteknologialla. Koneen ulkopuolelle asennetaan vajaan kahdenkymmenen senttimetrin korkuinen uloke antenniksi ja tarvittava parisataa kiloa painava elektroniikka on koneen paineistetuissa sisätiloissa.

Lentoyhtiöt voivat aloittaa laitteiden asennukset vuoden 2006 loppupuolella, sen jälkeen kun USA:n ilmailuviranomainen, FAA, on sertifioinut ne liikennekoneita varten.

Järjestelmä lisää lentolipun hintaa välillä Los Angeles-New York yhden dollarin verran.