kerran. IFR-lennot ryömivät ympäri mannerta kuin ampiasparvi pesänsä pinnalla. Kello on 1259 EDT, Washington ja New York istuvat lounaalla.
Kalifornian aamupäivä on puolessa välissä, Vancouverissa on päivä jo alkanut.
Los Angelesin ympäristön ilmatilassa, maailman vilkkain, aamupäivä on kiireisimmillään, liikenne jatkuu tasaisen kovana koko päivän.
Mantereen lentoliikennetilanne on kymmenien lennonjohtokeskusten tuhansien lennonjohtajien päissä, työmuisteissa. Kukaan muu ei tiedä, mitä juuri nyt on tapahtumassa, eivät edes tietokoneet, jotka tulevat muutaman minuutin jäljessä, rakentavat ilmatilakuvaa siitä mitä huomaavat tapahtuneen.
Maailman vilkkaimmat lentokentät, Atlanta Hartsfield ja Chacago O'Hare ovat toimineet jo tuntikausia täydessä kapasiteetissa, lentoonlähtö tai laskeutuminen keskimäärin 15 sekunnin välein, 250 operaatiota tunnissa. (Vertailun vuoksi, Helsinki-Vantaalla on noin 450 operaatiota päivässä).
Lennonjohtajan työ on parhaimmillaan - ego trip on alkanut - ja luonnolliset opiaatit jylläävät aivoissa.
USA:N toiseksi suurimman saaren, Alaskan Kodiakin, hiljainen ja unelias lentoasema on juuri tulossa yön pimeydestä aamun hämärään. Siellä on suuri US Coast Guardin lentopelastuspalvelun tukikohta valmiudessa. Air Station Kodiak, SAR-koneina on Lockheed C130H Hercules etsintäkoneita, HH-60J JayHawk- ja HH-65 Dolphin-helikptereita, Herculeksilla on erikoispitkä toiminta-aika (18+ tuntia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti